Suomalainen sukunimenä
Suomalainen sukunimenä, on 1600-luvun lopulle tultaessa esiintynyt asiakirjoissa eteläisestä Suomesta ainakin Oulun korkeudelle asti. Nykyisinkin nimi lienee yleissuomalainen, sen levinneisyydestä ei juuri ole havaittavissa erityisiä painopisteitä.
Suomalaisella on tarkoitettu varhemmin Varsinais-Suomen asukasta. Idässä, lähinnä Karjalassa, on Suomalaiseksi sanottu roomalaiskatolista tai luterilaista sekä Ruotsi-Suomen puolelta niin sanotun Vanhan Suomen puolelle tullutta henkilöä. Nimeä Suomalainen ovat käyttäneet myös mm. ulkomailla liikkuneet kauppiaat. Suomessa on esiintynyt useita eri sukuryppäitä jotka ovat ottaneet sukunimen Suomalainen.
Vanhoja nimimainintoja löytyy etenkin Hämeestä, Kaakkois-Hämeen tuomiokirjoissa vuosilta 1443 – 1502, sekä mm.:
- 1340 Sääksmäki
- 1444 Tukholma
- 1455 Asikkala
- 1469 Tyrvää
- 1470 Tuulos
- 1476 Rauma
- 1548 Ilmajoki
- 1549 Kaarlela
- 1550 Hailuoto
- 1543 Jääski
- 1551 Lappee
- 1547 Juva
- 1548 Ylä-Savo
- 1642 Suistamo
- 1651 Nurmes
- 1753 Lavansaari
Leppävirta
Leppävirralle ilmaantui 1657 luvulla Erik Peerin poika Suomalainen. Peerin sukunimestä ei ole jäänyt tietoa. Erik tuli vävyksi Mustosille Leppävirran kirkonkylään ja myöhemmin hänet mainitaan kappalaisen Gasbaruksen renkinkä. Vuonna 1663 Erik on ollut lossiveneen kuljettajana, mutta asiakirjoissa ei kerrota sijaitsiko lossivene kirkonkylässä vai Konnuslahden kylässä.
Perimätiedon mukaan Karttula-Tervo-seudulle olisi tullut kolme veljestä jotka käyttivät sukunimeä Suomalainen. Heidät löytää maakirjoista Talluksen kylästä, mutta yhteyttä Erikiin ei ole löytynyt.